maanantai 18. tammikuuta 2010

Ruisleipää


Anoppini tekee mielettömän hyvää ruisleipää, jota varsinkin opiskeluaikana tuli syötyä paljon, rahojen ollessa tiukalla. Kovasti haluaisin itsekin saada niin hyvää leipää aikaiseksi, mutta olen ruisleivän leipomisessa aivan novisi vielä. Sain anopilta taikinan juurta pari vuotta sitten ja talviaikoina olen harjoitellut leivän tekoa. Eilen sain inspiraation laittaa raskin =(leipäjuuren) tekeytymään. Meillä on kovin pieni leivinuuni, joka ei
pidä pitkään lämpöään, joten tein pienehkön taikinan, kahteen litraan nestettä. Laitan kuvien kera ruisleipäkokeiluni, vaihe vaiheelta, onpahan itsellekin sitten muistissa, että mitenkäs se menikään.

En omista taikinatiinua, joten olen käyttänyt muovista isoa taikinakulhoa ruisleivän valmistukseen. Astian reunoille edelliseltä leipomiskerralta jäänyt taikina toimii hapatteena. Lisään kaksi litraa haaleaa vettä ja puolisen litraa karkeita ruisjauhoja sekä 1½ rkl suolaa. Raskin jätän ohueksi velliksi. Raski saa levätä seuraavaan aamuun lämpimässä paikassa. Käsittääkseni 26-30 asteen lämpötila on paras.


Tältä raski näyttää aamulla, hapatuksen jälkeen. Pinnalla on vaahtoa ja raski tuoksuu happamalta. Kuvassa näkyy myös mieheni minulle tekemä sekoitusväline, jota täällä meillä päin kutsutaan sanalla hierin, myös härkin -sanaa käytetään. Hierin on männyn latvuksesta tehty ja useimmiten neljä- tai viisioksanhaarainen.


Aamulla lisään taikinaan parisen litraa jauhoja, määrään vaikuttaa aika paljon käytettävä jauho, olen huomannut niissä isoja eroja. Nyrkkisääntönä on kuulemani mukaan ainakin pidetty, että taikina on sopivaa, kun hierin seisoo pystyssä taikinassa. Iltapäivällä töistä tullessa taikina on kohonnut mukavasti ja on aika aloittaa leivonta. Kuvaa en huomannut ottaa ennen kun aloitin leipomisen, mutta jospa seuraavasta kuvasta saa käsityksen, minkä vahvuista taikina itselläni on. Limpuille saattaisi tarvita tehdä hiukan tiiviimpi taikina.


Koska en omista myöskään leipälapiota enkä leipälautaa, olen jauhottanut leivinpaperin, jonka päälle olen nostellut taikinaa. Tähän kannattaa käyttää lastaa tai muuta apuvälinettä, käsiään ei ole mukava laittaa tähän taikinaan, on aika ikävää siivota käsistä pois. Taikinakeon päälle ripottelen jauhoja ja muotoilen leivät varovasti limpun muotoisiksi. Peitän leivät liinalla ja annan kohota lämpimässä. Teen yleensä kaksi pientä limpun muotoista leipää yhdelle pellille. Tällä kertaa oli "takka"huone niin lämmin lämmityksen jäljiltä, että kohotukseen meni alle kaksi tuntia.


Tässä leivät kohotusvaiheessa. Kun pinta alkaa repeillä ja leivät ovat kohonneet, tai lähinnä "laskeutuneet" , teen lasilla keskelle reiät. Olen yleensä paistanut leivät leivinuunissa, mutta sähköuunissa, alatasolla, olen saanut myös ihan onnistuneita leipiä. Lämpötila kannattaa valita matalammaksi, itse olen paistanut sähköuunissa 170 asteessa noin 45 minuuttia.


Tässä leivät menossa uuniin. Aika paljon jäi vaan minulla jauhoja tuohon pellille, oli olevinaan jotenkin kiire;) Leipiin tulee mielestäni "oikeampi" maku, kun ne paistetaan ihan leivinuunin arinalla, ilman peltejä, mutta ilman leipälapiota se ei oikein onnistu. Ehkä joskus tulevaisuudessa sitten:)


Ja valmiit leivät odottamassa nälkäisiä herkuttelijoita. Leivät voi kääriä hetkeksi liinaan, jos haluaa niihin pehmeämmän kuoren. Leipä myös "kypsyy" jäähtyessään, maku paranee. Maltti on valttia tässä hommassa ja vielä sittenkin, kun leivät ovat valmiit; lämmin leipä on nimittäin vaikea leikattava, joten kannattaa malttaa ja odotella rauhassa jäähtymistä;)




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti