Voileipäkakku omatekoisesta leivästä

Syntymäpäiväjuhliin toivottiin voileipäkakkua noin 10 hengelle. Päätin tehdä leivästä lähtien kakun itse, kaupan leivät ovat välillä niin "höttöjä". Tähän kakkuun sovelsin joskus aikoinaan jonkun blogista bongattua vuokaleivän ohjetta. Itse tehdystä leivästä kakkua valmistettaessa kostutukseen saa varata reilusti lientä. ..ja aikaa. Ja kakku on TODELLA tuhti:) Täytteenä ihan perussettiä, kinkkua, tuorejuustoa, omatekoista kurkkurelishiä, paprikaa, purjoa, jne. Toiveena oli, ettei kakku sisältäisi kananmunaa, joten mitään majoneesijuttuja tähä ei laitettu. Kokoonsa nähden kakku oli aikas painava, painoi lähes kaksi ja puoli kiloa!

 

Taatelikakku

Tämä kakku on joulukakkujen parhaimmistoa. Kakusta tulee mehevä, mutta ei kuitenkaan tiivis. Parhaimmillaan tämä kakku on vasta päivien päästä leipomisesta. Silloin maut ovat ehtineet kunnolla tasaantua. Kakku myös säilyy todella pitkään.

TAATELIKAKKU

1                    pkt                 kivettömiä taateleita

3                    dl                   vettä

1½                dl                   sokeria

200               g                    voita

2                                         munaa

2                    tl                    leivinjauhetta

2                    tl                    vanilliinisokeria

3½                dl                   vehnäjauhoja

1. Keitä taatelit soseeksi veden ja sokerin kanssa.
2. Sekoita joukkoon voi ja anna seoksen jäähtyä. (Soseuta tarvittaessa lisää sauvasekoittimella)
3. Lisää seokseen munat yksitellen hyvin vatkaten.
4. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää taikinaan.
5. Kaada taikina voideltuun, jauhotettuun vuokaan.
6. Paista kakku 175 asteessa n. tunti.

Syksyinen kakku pyhäinpäiväksi

Minua pyydettiin tekemään pyhäinpäivän vieraille tarjottavaksi 10 hengen täytekakku. Mitään muita toiveita ei ollut, kuin että mansikkaa ei saa olla. Täytteeksi laitoin sitten tähän kakkuun omenavanilja-banaanisosetta ja vaniljakermaa. Pintaan laitoin eristeeksi unelmatorttujen leipomisesta tähteeksi jäänyttä täytettä. (Täytyypä muuten muistaa postata tänne unelmatorttukin.. toim. huom.) Päällä on sokerimassa ja erilaisia marsipaanikoristeita syksyn väreissä. Reunassa kiertää kermapursotus. Tein kermaan oranssimman raidan, joka tietysti minun tuurillani jäi jostain syystä pursottumatta juuri kakun etupuolella..huoh. No, makuun tämä ulkonäöllinen puute ei kai vaikuttane;)

 

 

Edes vähän Halloweenia

En kaikista rapakon takaa rantautuvista juhlista niin välitä ja halloween kuuluu tähän sarjaan. No, pojat kuitenkin halusivat leipoa ja he olivat kerhossa tehneet halloween-koristeitakin, joten joimme sitten lokakuun viimeisenä päivänä Halloween-henkiset kahvit lähipiirin kera. Vanhemman pojan tekemät banaanimuffinit (ohje Täällä) lähikuvassa. Nuorimmaiselta on kentis lipsahtanut reilusti nonparelleja tuohon keskimmäiseen muffiniin;)

Alemmassa kuvassa on sitten suklaamuffineja kera vastaavan koristelun. Nämä muffinit olen tehnyt maidottomana. Muffineista tulee mehevämpiä, kun ne tekee korkeampiin vuokiin ja paistaa muffinipellillä, nämä olivat "kotiversioita", ihan tavallisiin muffinivuokiin tehtyjä. Molemmat paistettiin puuhellan uunissa, joten muffinien pintaväritys ei tullut oikein tasainen. (..kun ei muista peltiä kääntää) Ja ohjetta alla:

Suklaamuffinit (maidoton)
n.15 kpl

2           kananmunaa
2½  dl   sokeria
1½  tl    vaniljasokeria
ripaus   suolaa
½    dl   kaakaojauhetta (Van houten)
2     dl   vehnäjauhoja
½    tl    leivinjauhetta
1    dl   margariinia (sunnuntai, hopean värinen paketti)

Vatkaa munista puuhaarukalla rakenne rikki. Lisää sokeri. Lisää keskenään sekoitetut kuivat aineet ja viimeisenä rasva. Sekoita tasaiseksi ja jaa muffinivuokiin. Älä täytä liian täyteen. Paista uunin keskiosassa noin 10 minuuttia.

Ruisleipää

Löysin vahingossa tieni Isoäidin reseptillä-blogiin, josta löytyi kiinnostavia perinnereseptejä. Niistä innostuneena kaivoin itsekin vanhan perintökeittokirjani esille. Ohjeita lukiessani päätin, että nyt ovat ilmat viilenneet jo sen verran, että voisin aloitella talvikauden leivontajuttuja. Ruisleivällä ja karjalanpirakoilla aloitinkin sitten, parhaita herkkuja! Tällä kertaa sain anopin avuksi leivontaan. Ruisleivän valmistusniksejä olen häneltä kaivannutkin, Hän itse kun tekee aivan mahtavan hyvää ruisleipää.

Ruisleivän juuren kaivoin pari päivää sitten pakasteesta sulamaan ja tiistaina laitoin taikinan tulemaan. Eilen oli juuri sitten lähtenyt kivasti happanemaan, joten leipää pääsi leipomaan. Anoppi neuvoi omia niksejään taikinan vastaamisen ja mykyjen tekemisen suhteen. Monta uutta asiaa taas tuli opittua tiellä kohti täydellistä ruisleipää, mm. taikinan vahvuudesta. Hiukan jäi minun taikinani kevyesti hapatetuksi, mutta se korjaantunee sitten ensi kerralla. Maku oli kuitenkin hyvä ja sehän lienee pääasia:) Tällä kertaa paistoimme leivät vielä sähköunissa, eikä niistä tule mitään verrattuna leivinuunissa paistettuihin. Tämän talon leivinuunia en ole vielä kokeillut lämmittää, kun toukokuussa vasta tänne muutimme. Kesä oli lämmittämättäkin riittävän kuuma:) Uuniin tutustuminen onkin seuraavaksi ohjelmassa. Ehkä anopin vinkit ovat siihenkin tarpeen, hänellä on kuitenkin tämän talon uunista jo lähes parinkymmenen vuoden paistokokemus. Viimeksi olen ruisleivän teosta kirjoitellut täällä. Heti huomasin yhden kohdan, jonka tein tällä kertaa eri tavalla. Suolan lisäys suoritettiin vasta taikinantekovaiheessa, raskiin sitä ei laitettu. Tässä tämänkertaisista tuotoksista kuvaa.

Koska asumme nykyisin täällä miehen kotitilalla, rauhassa maalla, on ollut mukavaa kun on saanut tehdä omilla pelloilla kasvatetusta rukiista leipää ja piirakoita. Tällä kertaa en karjalanpiirakoita näköjään huomannut kuvata, mutta leivonta jatkuu, jospa seuraavalla kerralla kuvaa ohjeen kera. Nyt tähän perään mainospätkä:

Oletko innokas ruisleivän leipoja tai maistuuko ruispuuro? Myymme omaa täysjyväruisjauhoa suoraan tilalta. Jauho on kivimyllyllä paikan päällä jauhettua ja soveltuu oikein hyvin leivän leivontaan, ruispuuroon, sämpylätaikinan sekaan tai vaikkapa kalojen leivitykseen tai mustikkarättänän valmistukseen. Jauhot eivät sisällä jauhoparanteita. Ota omat astiat mukaan tai osta kilon pusseissa.

Kiinnostuneet voivat ottaa yhteyttä blogissa näkyvään sähköpostiosoiteeseen tai kommentoimalla tähän postaukseen. 

Heppakakku lll

Emilialle lähti juhlapäivän kunniaksi heppakakku, taitaa olla jo numero 3, tämä heppa. Täytteenä tässä kakussa on aina yhtä herkullinen vadelma-mansikkamousse. Pohjana perus-vaalea. Pinta on sokerimassaa, sokerikreemillä pursottelin harjan. Ruskeaa elintarvikeväriä oli niin vähänlaisesti, että laitoin sekaan pronssia säihkettä luomaan. Kuvassa tuo pronssinen kimallus kyllä näkyy aika rumasti, salamavalo saa sen näyttämään tosi kiiltävältä..:( Aina olisi oppimista tuossa valokuvaamisen ihmeellisessä maailmassa. Iltahämärässä en saa millään nättejä kuvia.

Onnea Emilialle 7-vuotispäivänä!

Marenki-omenapiiras

Tänä syksynä on tullut talkoomiehille ynnä muille kahvipöytään istujille leivottua omenapiirakka jos toinenkin. Tässä eräs kokeilu, joka oli kyllä kahvittelijoiden mielestä hyvää, kun taas omasta mielestä jokseenkin imelää. Tämä kakku oli lehtileikkeestä, jossa oli muutama amerikkalaistyylinen piirakkaohje. Koska omat kanat ovat munineet niin hyvin, yritin löytää munille käyttöä ja tähän piirakkaan laitettiin päälle marenki. Siinäpä syy tähän kokeiluun. Ohje oli amerikkalaiseen tyyliin "runsas", joten hiukan sovelsin. Alla kuitenkin alkuperäinen, sulkeissa omat muutokset.

Marenki-omenapiiras
4-6 hengelle

Taikina:
150   g    voita (laktoositon sunnuntai-margariini)
3,5   dl    vehnäjauhoja
1     rkl    tomusokeria
1     rkl    kylmää vettä
Täyte:
750  g    omenoita   (n. 300 g)
2      dl    sokeria    (n. 1 dl, silti liikaa)
0,5  rkl    kanelia    (vähensin myös)
0,5  rkl    calvadosta
Marenki:
6             munanvalkuaista   (3 munanvalkuaista)
9     rkl    sokeria   (4 rkl sokeria)

Nypi sormin rasva, jauhot ja sokeri murumaiseksi seokseksi. Lisää vesi ja sekoita nopeasti taikinaksi. Laita jääkaappiin noin tunniksi. Kuori omenat ja leikkaa ohuiksi viipaleiksi. Kääntele sokerin, kanelin ja calvadosin seoksessa. Kauli taikina ohueksi levyksi ja levitä vuoan pohjalle. Pistele haarukalla ja esikypsennä 225-asteisessa uunissa 10 min. Kaada täyte vuokaan ja jatka paistamista n. 25 min. kunnes omenat ovat vähän pehmenneet. Ota piiras jäähtymään. Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi, lisää varovasti sokeri ja levitä seos piirakan päälle. Paista 250 asteessa niin kauan, että pinta ruskistuu. Tarjoile haaleana.


Omana mielipiteenä voisin sanoa, että täytteiden määrä kuulosti jo ohjetta lukeissa aika reilulta, siksi pienensin ne jo tehdessä. Makeutta oli silti liikaa. Piirakasta söi kahdeksan henkeä, eikä kukaan ainakaan maininnut, että pala olisi ollut liian pieni..;) Ohjeessa mainittiin piirakan riittävän 4-6 hengelle. Itse tein piiraan Pyrexin pyöreään lasivuokaan (halk. 27 cm) ja yksi neljännes piirakasta omalla lautasella tuntuisi aika järeältä annokselta:) ..Mutta kukin makunsa mukaan!