Avomallin mieheni täytti vuosia viime viikonloppuna ja ajattelin väsätä hälle voileipäkakkua. En kuulemma koskaan ole sellaista hänelle tehnyt ja vissiin tuo muisti alkaa iän myötä heiketä kun kakkuakin saanut vaan joskus. Miehet nyt on miehiä muistineen kaikkineen, niitä ei auta ku ymmärtää.. ;)
Kokosin kakkusen vehnä- ja ruispaahtoleivästä ja sisällöltään tapaus on varsin perinteinen pysytellen hyväksihavaitulla paprika-kinkku-kevätsipuli-sulatejuusto-mitäpähänkaapistalöytyy- linjalla. Koristeluun oli tarkoitus keksiä jotain uutta ja hienoa, mutta kas kummaa kun suunnitelmat eivät päätyneet toteutukseen asti, vaan kakku edustaa myöskin hyväksi havaittua "viimehetken väkerrystä" eikä näin ollen esitä yhtään mitään.
Isomman version lisäksi väkersin ylimääräisistä aineksista pienemmän version samalla teemalla ;D Tämä n. 4 henkilön minivoikkari päätyi kotiväelle kun sielläkään ei kuulemma pääse niistä tarpeeksi usein nauttimaan. (Väittäisin vääntäväni näitä ainakin muutaman kerran vuodessa toim.huom!)
Voileipäkakkuja meiltä tuon arvontamme merkeissä toivottiinkin jonkin verran, nämä nyt eivät ehkä koristelultaan päätä huimaa mutta ovatpahan ainakin erilaisia kuin aiemmin tekemämme.. Täytyy perehtyä tähänkin aiheeseen lisää, kakuille kun tuntuisi syöjiä aina löytyvän.. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti